k

Arkeologiassa ajoitetaan löytöjä ja kiinteitä muinaisjäännöksiä nykyisin ennen kaikkea luonnontieteellisten menetelmien avulla. Näitä ovat esimerkiksi radiohiiliajoitus, termoluminesenssiajoitus, dendrokronologia ja rannansiirtymisajoitus. 1950-luvulle saakka vallinnut ajoitus perustui yleensä suljettuihin löytöihin. Esineitä vertailtiin ja katsottiin, mitkä esineet ovat olleet samanaikaisesti käytössä esimerkiksi hautalöytöjen perusteella. Tiettyjen etelämpää kotoisin olevien "eksoottisten" esineiden avulla, joiden ikä tiedettiin historiallisista lähteistä, voitiin ajoittaa kotoperäisiä esineitä. Näiden "eksoottisten" esineiden avulla rakennettiin ikään kuin ajoitusketjuja rautakauden osalta antiikin maailmaan ja pronssikauden osalta aina Egyptiin asti, siis alueille, joilta historiallisia vuosilukuja tunnettiin. Egyptin historiallinen aikahan alkoi noin vuonna 3 000 eKr. Sen kauemmas ajassa taaksepäin ei tällä menetelmällä voitu teoriassakaan päästä. Nyt tiedetään, että tällä menetelmällä saatiin varsin hyvin ajoituksia pronssi- ja rautakauden ilmiöille. Sen sijaan kivikautiset ajoitukset ovat olleet systemaattisesti jopa tuhansia vuosia liian nuoria.

Sivun alkuun