|
|||||||||
       |
|||||||||
 |
1 | 1 | w |  |
|||||
|
|
|
Meriarkeologia tutkii veden alle sopivien menetelmien avulla
alusten ja veneiden hylkyjä, erilaisia vedenkäyttöön liittyviä rakennelmia, satamia,
ankkuripaikkoja, veden alle jääneitä asutuspaikkoja ja jopa kokonaisia kaupunkeja
täydentäen historian tietoja mm. esinelöydöin. Meriarkeologia kehittyi varsinaisesti
vasta toisen maailmansodan jälkeen ranskalaisen Jacues- Yves Cousteaun keksittyä
omavaraisen hengityslaitteen. 1950-luvulla vapaasukelluksesta tuli jokamiehen urheilua.
Tämän seurauksena Ranskan Rivieralta ja Floridan Keys- saarilta löydettiin
kymmenittäin hylkyjä. Suomessa meriarkeologia syntyi hylkytutkimuksen myötä
1960-luvulla aktiivisten urheilusukeltajien kohdistaessa kiinnostuksensa
museoviranomaisten valvonnassa Borstön, Ruotsinsalmen, Ahvenanmaan Flisön ja Hangon
Riilahden hylkyihin. Sisävesillä on saatu lupaavia tuloksia kalliomaalausten edustojen
vedenalaiskaivauksissa. Menetelminä on käytetty hylkytutkimuksesta tuttuja
pumppausmenetelmiä, joilla pohjasedimentit on saatu pintaan pienempien esinelöytöjen
erottamiseksi. |
|||||||
 |
.1111 |  |
|||||||
