k

Sakari Pälsi ja ratsupalvelija Dardza Mongoliassa. Kuva C.J. Ramstedt. Museovirasto.

Kulttuurihistoriallinen koulukunta syrjäytti arkeologiassa vanhemman, erityisesti Englannissa suosiossa olleen evolutionistisen tutkimustradition, joka pyrki selittämään muinaisjäänteitä etsimällä luonnonkansoista analogisia piirteitä hävinneiden kulttuurien edustajiin. Sakari Pälsi oli ainoa arkeologi meidän oloissamme, joka on ollut kiinnostunut tämänkaltaisesta lähestymistavasta. Pälsi ennallisti mm. Räisälän kodan. Hän esitti, miten kaapimet ovat olleet kiinni puuvarressa. Pälsi halusi löytää eläviä kivikautisia kulttuureja. Pälsi teki tutkimusmatkan Itä-Siperiaan. Hänen matkakassansa oli Venäjän ruplina, jotka puhjennut vallankumous teki arvottomiksi. Neuvokkaana miehenä Pälsi pestautui turkiskauppiaaksi ja sai siten tutkimuksensa hoidettua. Hän julkaisi useita matkakirjoja aiheesta ja teki tarkkoja huomiota ns. primitiivisestä taiteesta. Tutkimusmatkansa oppeja hän ei kuitenkaan hyödyntänyt Suomen kivikauden tulkinnoissa. Itä-Siperiasta löytyi pyyntikulttuureja, mutta ei kivikautta. Ehkä elävä kulttuuri oli niin monimuotoinen, että sen ilmiöiden vieminen kivikauteemme oli liian vaikeaa.

Sivun alkuun