|
|||||
       |
|||||
 |
1 | 1 | w |  |
|
|
|
 |
||||
 Eero Järnefeltin maalama muotokuva J.R. Aspelinista. Museovirasto. |
Samaan aikaan kuin Skandinaviassa painiskeltiin arkeologian metodisten perusongelmien kanssa, Suomen arkeologia syntyi kansallisromantiikan innoittamana. J.R Aspelin erotti laajasta Suomesta Siperiaan ulottuvasta kulttuuripiiristä kansallisia muotoryhmiä, itse asiassa arkeologisia kulttuureita. | ||||
| Hänen pontimenaan oli M. A. Castrenin kielitieteellinen teoria,
jonka mukaan hajaantumaton suomen sukuinen heimo on joskus asunut Uralin ja Altain
alueella - vuoristossa siksi, että raamatullinen vedenpaisumus oli peittänyt alavat
maat. Uralin ja Altain alueelta oli löytynyt pronssisia eläimen päällä koristeltuja
esineitä, Karjalasta taas kivisiä eläinpääaseita. Aspelin katsoi, että
pronssikautinen kansa oli lähtenyt vaeltamaan vuoriston alueelta länteen ja metallin
puutteen vuoksi ryhtynyt tekemään esineitä kivestä uusilla asuinsijoillaan. A. M.
Tallgren osoitti jo 1900-luvun alussa Aspelinin teorian pätemättömäksi. Kiviset
esineet ovat vanhempia kuin pronssiset. Ne ovat pikemmin ilmausta pitkäaikaisesta
yhteisestä traditiosta. Mitään merkkejä vaelluksesta ei alueelta jääkauden
jälkeisiltä ajoilta löydy. |
|||||
| .1111 |  |
||||
