1 | 1 | w | |||||||||||||||||||
|
|
Arkeologisiin kaivauksiin ryhdytään
yleensä vasta sen jälkeen kun on tehty koetutkimuksia, joissa on määritelty
jäännöksen laajuus ja laatu. Koska kaivaukset aina tuhoavat muinaisjäännöstä, ei
kaivauksia saa tehdä muuta kuin ammattiarkeologien johdolla. Tutkittava alue rajataan
ensin paaluttamalla ja kaivauskohdat ruudutetaan. Alueesta piirretään kartta, johon
merkitään kaivauksen edistyessä kaikki havainnot. Kaivaus tapahtuu raaputtamalla
kerroksittain pois ohuita maakerroksia, joista havaitut löydöt kerätään talteen
tarkkailemalla samalla maaperän värien vaihteluja. Ne voivat paljastaa asumuksen tai
haudan paikan. Perinteisinä työvälineinä on kamera ja vaaituskone, jolla mitataan
korkeussuhteita. Muistiinpanot, kuvankäsittely, karttojen piirtäminen ja vaikkapa
kaivausten logistiikka käy näppärästi tietokoneen avulla. Kivikaudelta säilynyt
aineisto on lähinnä kiveä ja savea, työkaluja, aseita ja saviruukun palasia.
Eloperäisiä aineita kuten luuta, nahkaa ja puuta on säilynyt vain poikkeustapauksissa. |
|||||||||||||||||||
.1111 |