ARKUT


A. M. Tallgrenin vuonna 1917 kaivauksessa paljastama paasiarkku Euran Lähteenmäen suurröykkiössä. Röykkiö oli 23 m laaja. Paasiarkkua ympäröi 9 m pituinen kylmämuuraus. Kuva A. M. Tallgren, Museovirasto.
 

Etelä-Skandinavian turvekumpuhautojen sisällä on usein tammen rungosta koverrettu arkku, johon vainaja on ollut ilmatiiviisti suljettuna. Ruotsissa myöhäisellä kivikaudella ja pronssikauden ensimmäisellä periodilla haudattiin paasiarkkuihin, jotka saattoivat olla jopa 10 m pitkiä. Näiden päällä oli joskus pieni röykkiö, pronssikauden hiidenkiukaiden edeltäjä. Kiviröykkiöissä puuarkut eivät voi säilyä, mutta mahdollisesti vainaja on haudattu puuarkussa.

Arkkujen keskikoko pieneni pronssikauden mittaan. Pienimmät suomalaiset paasiarkut ovat 1,2-metrisiä. Vainajan mittaisia, noin 2-metrisiä paasiarkkuja tehtiin meillä läpi pronssikauden. Tämä liittyy ruumishautauksen säilymiseen polttohautauksen ohella. Ruotsissa ruumishautaukset hävisivät kokonaan pronssikauden lopulla. Skandinaviassa arkut pienenivät kivilippaiksi hautauurnan ympärillä. Arkut eivät aina ole täydellisiä. Usein niistä puuttuvat kattolaatat. Sivuseinistäkin voi puuttua osia. Tämä on luonnollista, jos vainajan suojana on ollut puuarkku, jollaisia tunnetaan Tanskan turvekumpujen sisältä.

seuraava sivu
pääosion alkuun