YHTEISÖ JA USKOMUKSET



Pyhät paikat olivat ennen kristinuskokn omaksumista usein luonnonkohteita, kuten tämä tseremissien pyhä lehto. Vastaavien esihistoriallisten paikkojen löytäminen arkeologian keinoin on lähes mahdotonta. Kuva Julius Krohnin (1894) mukaan.
 

Yhteisön ja uskomusten tutkimista pidettiin pitkään mahdottomana. Uskomusten tarkkojen sisältöjen selvittäminen silloin, kun suullinen traditio on katkennut täysin eikä kirjallisia lähteitä ole, on tuskin koskaan mahdollista. Uskomusten yleisten periaatteiden ja sosiaalisten rakenteiden tutkimuksen mahdollisuudet ovat parantuneet viime vuosikymmenien aikana. Tämä perustuu luonnonkansoja koskevan tiedon hyödyntämiseen, arkeologisten jäämistöjen määrän lisääntymiseen ja niiden löytösuhteiden entistä tarkempaan huomioimiseen. Uskontotiede kertoo pyytäjien jumaluuksien olevan systemaattisella tavalla erilaisia kuin maanviljelijöiden jumaluudet. Suomessa tutkimus on tällä saralla vasta alussa. Osittain ongelmat johtuvat aineiston huonosta säilyvyydestä ja vähäisistä jäänteistä.

Yhteiskuntaa voidaan tutkia, jos saatavilla on systemaattisia ja yksilöllisiä hautalöytöjä. Hauta-antien erot ja samankaltaisuudet kertovat yksilöiden välisistä arvoeroista. Mikäli hauta-anneissa ja hautojen näyttävyydessä on eroja eri yksilöiden välillä, on oletettavaa, että yhteisössä on ollut sekä korkean että matalan arvoaseman omaavia jäseniä. Vainajat on voitu haudata kuitenkin "demokraattisesti" ilman suuria eroja hauta-anneissa, vaikka yhteisössä näitä eroja olisi tosiasiallisesti ollutkin. Tämä pätee meidän yhteisöömmekin. Meidän tasa-arvoisuutta korostava ideologiamme näkyy hautakivien samankaltaisuudessa, vaikka yhteiskuntamme ei ole missään tapauksessa niin tasa-arvoinen kuin samankaltaisina toistuvat hautakivirivit antavat ymmärtää. Haudat ovat joka tapauksessa hyvin tärkeitä sosiaaliarkeologisessa tutkimuksessa. Niiden avulla verifioitua tietoa on pyrittävä täydentämään asuinpaikka- ym. materiaaleilla.

seuraava sivu
pääosion alkuun