RÖYKKIÖT



Satakuntalainen röykkiöhauta. Kuva Eero Muurimäki.

Suomen rannikolla rakennettiin vainajille näyttäviä röykkiöitä. Ne pystytettiin alun pitäen yhdelle yksilölle. Kun vainajia tuli lisää, niitä laajennettiin. Seuraavat sukupolvet saivat leposijansa saman röykkiön alla niin kauan kuin paikalla asuttiin. Niistä tuli sukujen hautamuistomerkkejä. Näitä röykkiöitä kutsutaan hämäläismurteissa hiidenkiukaiksi, lounaismurteissa niistä käytetään nimeä vare. Halikon alueella niistä on käytetty nimeä "kruunu", siellä ne ovat usein korkeilla kallioilla ikään kuin "kruunaamassa" näitä. "Hiidenkiuas" -nimen ovat myös arkeologit omaksuneet nimenomaan pronssikautisen hautaraunion nimeksi. Röykkiöitä tunnetaan rannikkoalueelta noin 6000 kappaletta. Pronssikautisia niistä on korkeuden perusteella ehkä puolet.

Hiidenkiukailla katsotaan olevan skandinaaviset esikuvat. Siellä vainajia alettiin haudata kummun tai röykkiön alle pronssikauden toisella periodilla. Kumpuhautauksen lähtökohdat eivät ole Skandinaviassa aivan ilmeiset. Suomessa ne liittyvät kompleksiin, jossa yhtenä osana on metalliesineet ja ainakin myöhäispronssikaudella neliseinäinen talo ja pronssin valanta. Toisaalta viimeaikaiset ajoitukset ovat osoittaneet, että Perämeren rannoilla rakennettiin röykkiöitä jo aikaisemmin kuin Etelä-Skandinaviassa tehtiin kumpuhautoja tai röykkiöitä. Hiidenkiukaat, kivistä kasatut hautaröykkiöt, eroavat toisistaan sijainniltaan, kooltaan, päälle päin näkyvän muotonsa ja rakenteensa suhteen. Vanhimmat röykkiöistä ovat usein korkeilla kallioilla, näköalapaikoilla, joiden alapuolella on pronssikaudella ollut meri. Hitaan maankohoamisen alueella saattavat hautarauniot olla vieläkin rantakallioilla.

Nuoremmalla pronssikaudella hautoja rakennettiin usein rinteisiin asuntojen lähistöille paikoille, jotka nykyisellään ovat usein metsiä tai pellonlaitoja. Eräät vanhemman pronssikauden röykkiöistä ovat maaperustalla ja eräät nuoremman rantakallioilla, kuten esimerkiksi juuri Helsingissä olevat röykkiöt.

Pronssikautiset hiidenkiukaat koostuvat useimmiten pelkistä kivistä. Rauniohautaus jatkui vielä rautakaudella, mutta silloin röykkiöön kasattiin kivien lisäksi maata. Kokemäenjoen suun seutu on poikkeus, siellä saattaa pronssikautinen röykkiö olla maansekainen, mutta maakerros ei yleensä jatku pinnalle asti rautakautisten röykkiöiden tapaan.

Tunnetuimpia ja tutkimuksellisesti tärkeimpiä hiidenkiukaita ovat Kiukaisten Panelian Kuninkaanhauta, Viikalan Selkäkankaan pitkänomainen suurraunio, Liedon Kotokallion raunio.

seuraava sivu
pääosion alkuun