KAULARENKAAN VALINMUOTIT


Räisälän kaularenkaan valinmuotin katkelmat. Kuva Timo Syrjänen, Museovirasto.
 

Kertakäyttöisiä savimuotteja käytettiin usein esimerkiksi kaulakorujen ja rannerenkaiden valmistukseen. Valettavan esineen malli muotoiltiin ensin vahasta, jonka jälkeen ympärille puristeltiin savesta muotti. Siihen tehtiin kaatoaukko ja kanavat kaasujen poistamiseksi. Kun muotti poltettiin, sulanut vaha juoksi pois ja jätti jälkeensä valinontelon. Sula metalli kaadettiin onteloon. Menetelmästä käytetään nimitystä à cire perdue -menetelmä. Se on yhä käytössä taidevalussa. Valmis esine saatiin esille vain rikkomalla muotti. Menetelmän etu oli, että sillä voitiin valaa varsin monimutkaisen muotoisia esineitä. Jokainen valu vaati oman muottinsa, joten menetelmä oli työläs.

Täydellisimmin säilynyt savivalinmuotti on löytynyt Karjalan Kannakselta Räisälän Kalmistonmäeltä. Laihian Nikonkalliosta tunnetaan samanlainen, mutta pienempi fragmentti. Kaularengas on muodoltaan varsin yksikertainen. Sen mallille on löydetty esikuvia niin venäläisen Ananjinon kulttuurin kuin Pianoborin kulttuurin piiristä. Jos jälkimmäinen arvio on oikea, muotti ei olisi pronssikautinen, vaan ajoittuisi nuorempaan roomalaiseen rautakauteen (200-400 jKr.).

Myös Nakkilan Rieskaromäen pajan pohjasta on rengaskorujen valinmuotin jäänteitä. Katkelmat ovat poltettua savea ja pienehköjä. Parissa niiistä on renkaan muotoinen painanne. Rieskaronmäen rannerengas on voitu valaa omassa pajassa. Vastaavia kertakäyttöisiä savimuotin jäänteitä on Euran Luistarista, Laihian Nikonkalliolta ja Liedon Vanhalinnasta.

seuraava sivu
pääosion alkuun