METALLURGIA SUOMESSA


Kokeellisen arkeologian asiantuntija Timo Kuokkanen käyttää pronssikirveen kopiota Kuralan kylämäen arkeologisessa kokeilukeskuksessa Turussa. Kuva Eero Muurimäki.
 

Metallurgia oli pronssikauden uutuus. Tietoa siitä voidaan saada tutkimalla pronssikautisia metallurgisia välineitä, analysoimalla pronssikautisia metalleja ja valukuonaa sekä tutkimalla kokeellisesti näiden kopioita käyttämällä, miten metalliseosten ja esineiden valmistus on mahdollista.

Metallin valussa tarvittiin kahdenlaisia, säilyvästä aineesta valmistettuja välineitä: valinmuotteja ja upokkaita. Pronssikaudella on ollut kahdenlaisia valinmuotteja käytössä: kertakäyttöisiä, jotka ovat olleet poltettua savea ja useampaan kertaan käytettäviä, jotka ovat olleet vuolukiveä. Lisäksi tunnetaan upokkaita, joissa metalli on sulatettu.

Valinmuotteja on löytynyt yli 40 löytöpaikalta. Useimmat ovat kirveiden valinmuotteja. Niistä on tunnistettavissa Ananjinon ja Mälarin kirveiden muotit, joista edellisiä on 15 kappaletta ja jälkimmäisiä kolme. Seiman kirveiden valinmuotteja ei tunneta. Kirveitä tunnetaan lähes päinvastaisessa suhteessa. Seiman kirveistä pari on tyypillistä ja pari epätyypillistä. Mälarin kirveitä tunnetaan kaksitoista. Anajinon kirveitä, joiden valinmuotit ovat yleisimpiä, on löytynyt vain yksi kappale.

Valinmuotteja on löytynyt kaikkialta Suomesta pohjoista Lappia lukuun ottamatta. Suurin keskittymä valinmuotteja on ehkä yllättäen Kainuussa, Suomussalmella. Sieltä on löytynyt 28 valinmuottia tai sellaisen osaa. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat vuolukiveä, jota Suomussalmelta on ollut saatavissa kallioperästä. Kuparia ei siellä ole ollut saatavilla. Suomalainen kuparimalmi on kuparipitoisuudeltaan niin vähäistä, että sitä ei pystytty esihistoriallisena aikana hyödyntämään.

Suomussalmen valinmuottien lukuisuutta on selitetty paitsi vuolukiven saatavuudella myös paikan keskeisyydellä. Suomussalmi on ollut kahden tärkeän reitin risteyksessä. Toinen on ollut Pohjanlahden ja Vienanmeren välinen reitti. Toinen on ollut vesireitti Pohjois-Karjalaan.

Rannikkokultuurin piiristä ei tunneta kaksiosaisia vuolukivimuotteja. Luultavasti työvälineet ja aseet tulivat pääosin valmiina Skandinaviasta, jonne oli jatkuvia yhteyksiä. Sisämaan yhteydet Itä-Venäjälle olivat satunnaisia. Oma työvälinetuotanto oli välttämätöntä. Tällöin kehittyi myös omia kirvesmuotoja. Rannikkokultuurin piiristä tunnetaan "pronvinsiaalisia", skandinaavisiin esineisin verrattuna kömpelötekoisia kopioita, mutta ei korkeatasoisia, omaperäisiä kirvesmalleja.

seuraava sivu
pääosion alkuun