VENÄJÄN PRONSSIKAUSI


Venäjältä löytynyt Seiman kirves. Kuva Bader 1964.
 

Kupariteknologia levisi Venäjän alueelle Balkanin pohjoisosista ja Karpaattien alueelta noin 4500 - 3500 eKr. Tästä riippumatta oli Itä-Karjalaan kehittynyt omintakeinen kuparia työstävä keskus. Noin 3500 eKr. ryhdyttiin Pohjois-Balkanilla, Mustanmeren ja Kaspian meren välisellä alueella valmistamaan arseenipronssia, jota kuljetettiin pohjoiseen aroalueelle. Aroalueella haudattiin tuolloin kurgaaneihin, tietynlaisiin kumpuhautoihin. Karjanhoitoon aroilla ryhdyttiin noin vuonna 3000 eKr. Kuparimalmeja ryhdyttiin pian hyödyntämään myös Etelä-Uralin alueella.

Metallurgian alku Volgan ja Kamajokien varsilla on myöhäisempää kuin Karjalassa. Se ajoittuu noin vuoteen 2500 eKr., josta katsotaan alueen varhaisen pronssikauden alkaneen.

Vuoden 2000 eKr. jälkeen tapahtui aroja ympäröivällä metsävyöhykkeellä suuria muutoksia. Entiset yhteydet katkesivat ja uusia syntyi tilalle. Syntyi laaja euraasialainen metallurginen alue, joka ulottuu Ukrainasta Altaille, Keski-Aasian autiomaista taigalle. Tämän alueen metallurgiset keskukset olivat Uralilla, Kasakstanissa ja Altailla.



Itäisimpien ja läntisimpien Seiman kirveiden välillä on 5000 kilometriä. Kartta Salon 1981 mukaan.
 

Suomen kannalta tärkein oli Seiman ja Turbinon kalmistojen mukaan nimetty väestö, joka ilmaantuu Volgan ja Kamajokien alueelle ilman esiasteita. Kalmistoja, joista esineitä on löydetty, tunnetaan vain muutamia. Niille on tunnusomaista aseiden runsaus. Kalmistojen käyttäjillä oli hevosia, joilla he ratsastivat. Väestön asuinpaikat ovat yhä vielä tuntemattomia. Kalmistoista löytyville esineille tunnetaan vastineita 3 000 000 km² suuruiselta alueelta Baikal-järveltä Ruotsiin. Alue on niin laaja, että tutkijat eivät halua puhua kulttuurista, vaan kulttuurien välisestä ilmiöstä. Tämä vaihe kesti pari sataa vuotta, vuodesta 1600 eKr. vuoteen 1400 eKr.

Tänä aikana otettiin lukusia uusia metalliesiintymiä käyttöön. Metallurgia levisi tundralle ja kaukoitään alueille, joilla se oli aikaisemmin ollut tuntematonta. Uutta oli myös sulfidimalmien hyödyntäminen. Tinapronssista tuli yleisin metalli. Putkella varustetut kirveet ja keihäänkärjet olivat vallitsevia tyyppejä.

Tähän ilmiöön liittyy myös muita arvoituksellisia seikkoja. Vaikka löytöjä on valtavan laajalta alueelta, niin metalliesineitä tunnetaan vain vähän yli 400, joista valtaosaa on löydetty viidestä kalmistosta. Näiden lisäksi löytöjä on viidestätoista paikasta, jotka ilmeisesti ovat tuhoutuneita kalmistoja. Vainajat haudattiin maakuoppiin aikana, jolloin kumpuhautaus oli muutoin vallitseva itäisimmässä Euroopassa. Kalmiston esineille ei tunneta esiasteita Itä-Euroopasta. Monet seikat viittaavat siihen, että väestö olisi ollut ratsastavia nomadeja, jotka ovat peräisin kaukaa idästä, Altain vuoristosta ja Baikal-järven alueelta. Baikal-järvelle viittaavat nefriittirenkaat, joita on löytöjen joukossa. Eräs tikarin kahvassa oleva kuva esittää keskiaasialasta rotua olevaa hevosta. Eräissä toisissa koristeissa on kuvattu Altain alueen villilammas ja lumileopardi.


Ananjinon kirveitä
 

Venäjän alueen myöhäispronssikautisista kulttuureista Suomen kannalta mielenkiintoisin on Ananjinon kulttuuri. Se ajoittuu itse asiassa pronssi- ja rautakauden taitteeseen ja luokitellaan usein varhaiseen rautakauteen. Ananjinon kalmistosta, josta kulttuurivaiheen esineitä ensin löydettiin, on sekä pronssi- että rautaesineitä. Osa esinemuodoista on samanlaisia sekä pronssisena että raudasta valmistettuna, mikä on harvinaisen hyvä todiste asutuksen jatkuvuudesta pronssikaudesta rautakauteen.

Ananjinon kulttuurin asuinpaikat sijoittuvat Volga- ja Kamajokien ja niiden sivujokien varsille. Ananjinon kulttuurille tyypillinen esine on Ananjinon kirves. Ananjinon tyypin putkikirves on lattea, 6-kulmainen tai suiponsoikea poikkileikkaukseltaan. Sivulappeita rajoittaa yksi tai useampia koholinjoja. Terä on lyhyt ja leveä. Sen pituuden ja leveyden suhde on 7:5. Putken suun alapuolella yksi tai useampia vaakasuoria listoja ja näiden yläpuolella joskus yksi tai kaksi kulmaviivaa. Joskus sivulappeet on koristeltu vaakasuorilla listoilla.

Ananjinon kulttuurin tärkeitä löytöpaikkoja on itse Ananjinon kalmiston lisäksi Akozinon ja Achmylovon kalmistot. Niistä on Ananjinon kirveiden lisäksi löytynyt parisataa Mälarin kirvestä. Mälarin kirveet on nimetty kirveiden toisen tärkeän löytöalueen, Keski-Ruotsin mukaan. Siellä niitä tunnetaan tosin vain 35 kappaletta, kun Akoznon ja Achmylovon kalmistoista näitä kirveitä on löytynyt pari sataa. Keski-Ruotsin Mälarin kirveet eivät ole täysin identtisiä itävenäläisten kirveiden kanssa. Kirveillä on selvästi eri valmistusalue.

Mälarin kirveet ovat pienikokoisia. Niiden putki on suhteellisen pitkä verrattuna teräosaan, pituuden suhde leveyteen on 7:2. Koristeena on terän ja putkiosan välisellä alueella poikittaisia kohoharjoja neljä-viisi kappaletta. Terässä on silmukka, johon kiinnitetty nuora on estänyt terää putoamasta varrestaan.

Mälarin kirveisiin liittyy useita ongelmia. Venäläiset ja skandinaaviset muodot ovat niin samankaltaisia, että ne edellyttävät yhteisiä esikuvia. Onko esikuva ollut itäinen vai läntinen? A. M. Tallgren, joka ensinnä käsitteli laajemmin Mälarin kirveiden problematiikkaa, katsoi, että ne ovat tulosta skandinaavien Venäjälle tapahtuneesta aktiviteetista vastaavaan tapaan kuin viikinkiaikana.


Mälarin kirveitä on löytynyt eniten Itä-Venäjältä ja Ruotsin Uplannista. Kartta ei anna aivan oikeaa kuvaa löytömääristä. Venäjältä kirveitä on löytynyt noin seitsemän kertaa enemmän kuin Ruotsista. Kartta Bolinin 1999 mukaan.
 

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Ruotsissa tunnetaan Mälarin kirveiden lisäksi mm. Ananjinon kirveitä ja itäinen keihäänkärki, jotka ovat venäläisiä tyyppejä. Yksi Mälarin kirveistä on löytynyt itäisen tekstiilikeramiikan yhteydestä. Sen sijaan skandinaaviset löydöt Venäjällä ovat epävarmempia. On mahdollista, että Mälarin kirveet tulivat käyttöön Skandinaviassa rautakauden alussa, jolloin Euroopassa oli levotonta ja vanhat pronssikaupan yhteydet katkesivat.

Mälarin kirveiden esiintymisessä on muutakin arvoituksellista. Vaikka ne esiintyvät selvästi Ananjinon kulttuurin piirissä, niiden levinneisyysalue on paljon pienempi kuin Ananjinon kirveiden.

seuraava sivu
pääosion alkuun