RIESKARONMÄEN TALON ENNALLISTUS



Rieskaronmäen talon ennallistus Unto Salon ja Niilo Valosen mukaan. Piirros Ilkka Kaskinen, Suomen historia 1, Weilin&Göös.
 

Vaikka Rieskaronmäen talo on toistaseksi ainutlaatuinen, se kuitenkin selkeästi liittyy skandinaavisten ns. pitkien talojen perinteeseen, joka ulottuu kauas neoliittiseen kivikauteen. Koska kyseessä on rannikkokulttuurin rakennus, on luonnollista etsiä sille vastineita Itämeren toiselta puolelta. Ongelma on siinä, että samanaikaisia kiviperusteisia taloja ei tunneta Ruotsista. Gotlannissa sellaisia on, mutta ne ajoittuvat roomalaiselle rautakaudelle ja kansainvaellusajalle, tuhat vuotta nuoremmiksi kuin Rieskaronmäen jäännös. Vain yksi kiviperustainen, nuoremmalle pronssikaudelle ajoittuva rakennuksen pohja tunnetaan Itä-Ruotsista. Se on Uplannin Brobyssä. Ulkomitoiltaan talonpohja vastaa hyvin Rieskaronmäen taloa, sen päädyt ovat kuitenkin pyöristetyt eikä paalunjälkiä ole löytynyt ollenkaan. Kivisten perustusten väliin jää aivan liian kapea tila asumiseen eikä talonpohjasta ole löytynyt asuinpaikalle tyypillisiä löytöjä. Niinpä se on tulkittu kulttirakennuksen pohjaksi. Rieskaronmäen talo on taas selkeästi asuinrakennus.

Rieskaronmäen rakennus on tulkittu ehkä hieman yllättäen kielihistorian perusteella. Tulkinta on kansatieteilijä Niilo Valosen esittämä. Sen lähtökohtana on että talo-sana viittaisi alun pitäen rakennukseen, jossa on talas. Talas taas tarkoittaa alun pitäen lavaa, joka on rakennettu paalujen varaan. Niilo Valonen tulkitsi rakennuksen pohjassa olevat kuusi paalunjälkeä itse talon ulkopuolisen lavan paalujen jäljiksi. Ne olisivat liittyneet talaaseen, jossa olisi säilytetty talvirehua.

Seinämateriaalista ei ole jäänyt jäljelle mitään suoranaisia jälkiä. Kiviperustukset olivat niin epätasaiset, että niiden päälle ei voinut olettaa olleen mitään lamasalvos- tai verhopatsasrakennelmaa. Rakennuksen pohjasta löytyi savitiivistettä, mutta niin vähän että sen täytyy olla savetusta liedestä tai yksittäisestä seinästä. On oletettu, että seinät olisivat olleet turvetta. Turve on hyvin säilyvää. Merkillistä kyllä, siitä ei löydetty merkkejä.

Toinen mahdollisuus on tietysti se, että kyseessä on ollut yhtenäinen skandinaavistyyppinen pitkätalo, jonka luoteispään paalunjäljistä on vain osa säilynyt. Kolme säilynyttä paalunjälkeä eivät millään ole voineet kannattaa talon kattoa. Tällöin paaluja on voinut olla paljon enemmän ja niistä on voinut muodostua samantapainen pohja kuin skandinaavisissa taloissa. Seinien kiviperustus on toki skandinaavisesta "muodista" poikkeava piirre.

Talonpohjan löydöt olivat metallikauden asuinpaikoille tyypilliseen tapaan niukat. Laadullisesti ne ovat mielenkiintoiset. Talonpohjasta löytyi saviastiapaloja, muutamia kvartsiesineitä tai iskoksia, tuluspiin paloja ja kuutiokivi. Kuusi saviastianpaloista oli maljatyypin astiasta.

seuraava sivu
pääosion alkuun